Keskustelua taiteesta

Tavoitteena on koota keskustelua kirjani pohjalta, jonka LIKE (ISBN 952471513-9) yhteistyössä Kuvataideakatemian kanssa julkaisi 22.10.2005: Seitsemän maalauksen katsominen / Maalaus maailman osana. (http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/tiedot.php?id=3366)
Lyhennyksinä SMK/MMO. Katso myös http://lehdisto.kuva.fi. Teoksen kaksi nimeä (kirja aukeaa kummastakin suunnasta) ovat eittämättä hieman juhlallisia, eikä tämäkään teksti tule olemaan sujuvasanaista - syytän toista kotimaista äidinkieltäni. Ok, en syytä ketään. En edes äitiä ja isää. Päinvastoin, kirjani avaa näkökulman taiteelliseen tekemiseen, jonka mukaan ei tarvitse heti kaivella menneisyyttä muuten kuin yleisellä tasolla. Toimin taiteilijana ja valjastan taiteeni tradition, esittämisen ja tulkinnan tavat merkeiksi - väistämällä ainakin hetkeksi omat intentioni puhumalla taiteen merkeistä ja merkityksistä, ja erityisesti taiteen tekemisen merkityksenannosta, siitä miten taiteellinen työskentely on merkkituotantoa. Välitön tehtäväni on tässä tehdä selkoa kirjani avaamista näkökulmista ja täydentää puuttuvia kohtia. Kutsun kaikkia semiotiikasta ja taiteesta kiinnostuneet mukaan keskusteluun osoitteessa: http://jankennethweckman.blogs.fi

Tämä tekstiversio tulee elämään vastedes osana kotisivustoani: htttp://kotisivu.dnainternet.net/janwec Se täydentyy omilla teksteilläni, joita soveltuvin osin saatan lisätä myös blogiin. En oikein usko blogiformaattiin omalta osaltani, katso seuraavassa kappalessa Keskustelun vaikeus. Vuonna 2005 julkaistu kirja sisältää varsin paljon kysymyksiä herättäviä kohtia, suorastaan virheellisiä, esimerkiksi keskeneräisiä, lauseita ja muita kummallisuuksia. Niinpä tulen niihin puuttumaan seuraavissa kappaleissa, jotka ovat siis alustavasti yhtäpitäviä lokakuussa 2005 aloittaman blogitekstien kanssa.

Täsmennyksiä 1

kirjoittaja jkwjkw @ 2005-10-18 - 12:52:43

Jouduin leikkaamaan reilusti tekstiäni julkaisemista varten. Tekstiin jääneitä toistoja on edelleen paljon. Palaan tällä palstalla asioihin. Ensimmäinen täsmäisku - oikeastaan syy koko sivustooni - on se, että kirjan osassa Maalaus maailman osana, sivulla 81 viitataan kuvaan, jota ei esitetä. Päätin eräässä vaiheessa luopua kuvasta ja siihen viittaava lause jäi eloon. Tarkemmin ajateltuna se oli hyvä asia. Voin tästä blogistani käsin täydentää diagrammilla, jossa graafisen muistilistan tai mielikuvakartan avulla voin erottaa kahden suuren merkkitieteilijän, Saussuren ja Peircen lähtökohtaiset käsityskentät toisistaan. Sivulla 114, kuvassa 12 (MMO)mahdutan Peircen merkkikäsitykseen sekä kysymykset objekteista ja välineistä että symbolisesta merkityksenannosta. Pohjapiirustuksena on makaavan kahdeksikon muotoinen suunnitteluprosessin päättymätön jana. Saussuren pelikenttä on suppeampi, ja kattaa vain osan tästä Peircen laajemmasta objekteja ja siis referenttejä koskevasta ajattelusta.

Diagrammi on osa käyttämääni graafia suunnittelujanasta, johon rajaan Saussuren merkiksi nimeämän alueen. Ken tutustuu lingvistisen semiologian merkkigraafiin huomaa, ettei kaavio mainitse merkitsijää ja merkittyä - tai muita Saussuren merkkiteoriaan kuuluvia termejä.
Niinpä minun pitää avata diagrammia hieman. Kirjaimet C, B, A kuvaavat tekstissäni (MMO, 16-17)yleisiä merkityksenannon komponentteja ( Posner 1986): " A tulkitsee, että B representoi C. Semiosis on suhteitten verkosto, jossa A on tulkitsija, B jokin objekti, ominaisuus, suhde, tapahtuma tai asiaintila. C on merkitys, jonka A antaa B:lle...Merkki on termi, jota voidaan käyttää kahdella eri tavalla... terminä koskien B:tä tai sitten B:n ja C:n pareina" Totean jatkossa, miten B ikään kuin ajatellaan yhdistelmänä B1-B2, jossa toinen edustaa merkitsijää, toinen merkittyä. Saussuren merkki edellyttää implisiittistä kuulijaa, kielen käyttäjää, A. Saussuren merkki, kuten myös tanskalaisen Louis Hjelmslevin (1899-1965) merkkifunktio (Hjelmslev 1969)ilmaisun ja sisällön liitoksena, ei kuitenkaan viittaa kielen käyttöön vaan sen teoreettiseen järjestelmään. Oman graafini suunnittelujanan pysäkit, skeema ja malli, voidaan tässä kirjata otsikoimaan kielen paradigmoja ja syntagmoja, vierekkäis- ja korvaavuussuhteita, joita kielen käyttö ja merkityksenanto edellyttää. Kiinnostavinta tässä vaiheessa on se, että Saussuren merkki täsmentyy muodoksi, artikulaation tulokseksi, jossa toinen aspekti, merkin aineellinen väline tai substanssi torjutaan merkkikäsitteen ulkopuolelle. Myös ilmaisun ja sisällön yhteenliitos on Saussuren merkin tapauksessa menneisyyttä, sopimusvarainen ja annettu piirre minkä kielen käyttäjä joutuu omaksumaan.
Olen sijoittanut merkityksenannon tulkitsijan komponentin (A) sulkeisiin osoittamaan, että Saussuren merkki kyllä korostaa merkin tulkitsijan keskeisyyden - merkki on aina ymmärretty merkki ja riippumaton siitä kuka tai mikä merkin tuottaa. Tulkitsijaa ja kielen puhujaa ei varsinaisesti sisällytetä Saussuren kielikäsityksen osaksi. Tavoitteena on tarkastella kieltä erojen systemaattisena kokonaisuutena. Pääosassa ovat kielen säännöt.Kokonaan kadoksissa on se, miten merkki on tuotettu ja mitä maailman osia siihen tarvitaan- tästä kaaviossa ristillä merkitty alue, johon sisällytän maailman osien siirrettävän järjestyksen topologiset piirteet (topologia) ja huomiomalla maailman osat jatkumona, josta tuotamme alati erilaisia merkkejä. Saussuren merkin rajakäsitteiksi tulevat artikulaatio ja substanssi,joiden "taakse" kätkeytyy merkkejä kantava todellisuus - melko platonistisesti sanottu enkä siihen käsitykseen edes yhdy. (tulemme ehkä vielä keskustelemaan filosofian historian tunnetusta substanssin aiheesta).
Charles Sanders Peirce (1839-1914)loi fenomenologisen semiotiikan sekä matemaattis-loogisen kategoriaopin, jonka perusteella semioottinen prosessien tarkastelu tulisi olla mahdollista. Saussuren merkki sijoittuu vain osaan suunnittelun merkityksenannosta, siihen, josta voimme keskustella mallien ja skeemojen, paradigmojen, muotojen sekä syntagmien käsitteiden avulla. Saussuren teoria on mentalistinen. Merkin käsite, merkitty ja merkitsijä ovat mielikuvien (-äänteiden) ja käsitteiden perusteella psyko-sosiaalinen kielikompetenssin järjestelmäkuvaus.
MMO, 114 esittää Peircen triadisen merkkikäsityksen kentäksi sekä mediumien ja kerronnan osuudet suunnittelun prosessissa.

Kirjallisuutta:
Hjelmslev, Louis, Prolegomena to a Theory of Language, Madison, Wisconsin University Press (1964), käännös Francis J. Whitfield. Alkup. teos Hjelmslev, Louis, Omkring sprogteoriens grundlæggelse, Festskrift udgivet af Københavns Universitet i anledning av Universitetets Aarsfest, November 1943, 3–113.
Julkaistu myös København, Ejnar Munksgaard 1943.
Peirce, Charles Sanders, Collected Papers (CP), Hartshorne, Charles and Weiss, Paul (eds.) 1931-1935;Burks, Arthur W. (ed.)1958, Cambridge Mass., Harvard University
Posner Roland, Syntactics teoksessa Bouissac, Paul et al.(eds.), Encyclopedic Dictionary of Semiotics, New York, Mouton de Gruyter, 1986,570-571
Saussure, Ferdinand de, Course in General Linguistics, La Salle, Open Court Classics 1989, alkuperäinen teos Saussure, Ferdinand de, Cours de linguistique générale, Paris, Edit. Payot 1972 (1915) Käännös englanniksi Roy Harris.

Täsmennyksiä 2

kirjoittaja jkwjkw @ 2005-10-20 - 08:45:33

Huomautan tässä MMO, sivulla 120, löytämästäni virheestä. Kolmannen kappaleen kolmannella rivillä lauseeseen on jäänyt virheellisesti sana ei. Sekä edeltävät lauseet että seuraavat perustelevat asian hyvin. Niinpä lause kuuluu: "Artikulaatio on asioiden liittämistä toisiinsa, mutta se voi tapahtua toisesta näkökulmasta huomion laiminlyöntinä ja poisrajaamisena." Abstrahointi määritellään tässä edellisen luvun perusteella erityisesti havainnon huomion ja vastaavasti laiminlyönnin merkityksessä. Aihe on filosofian historiassa tärkeäkin kysymys, sen voi todeta esimerkiksi Edmund Husserlin perustavassa pohdinnassa teoksessaan Logische Untersuchungen, II/1, III.laajassa kappaleessa Abstraktion und Afmerksamkeit (Husser 1901)missä Husserl käsittelee John Stuart Millin, William Hamiltonin, George Berkelyn, John Locken ja David Humen käsityksiä abstrahoinnista (ja abstraktista, universaalisesta ja yleisestä) tietoteoriassa. Charles Sanders Peirce erottuu edellisten filosofien joukosta mm. heidän nominalististen käsitysten kriitikkona. Niinpä Peircen fenomenologinen semiotiikka pitää aistimisen ja havainnon perustaa yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen muotona ja tapana hankkia realikokemuksia todellisuudesta, jota ei voi määritellä nominalistisesti, yksittäisten asioiden pelkkänä nimeämisenä tai pitämällä maailma loitolla alati tuntemattomaksi jäävänä Kantin Das-Ding-an-sich tapaan. Sekä Husserl että Peirce on kiinnostunut geometrisessa todistamisessa tarvittavasta huomion, observaation, osuudesta logiikan ja matemaattisen osoittamisen apukeinona. Tätä mm. Leila Haaparanta (Haaparanta 2001) käsittelee on-line artikkelissaan, joka antaa minulle kimmokkeen pohtia Peircen kolmea distinktion tai erottelemisen tapaa suhteessa mahdolliseen (taiteellisen) suunnittelun teorian rakentamiseen: abstrahointi (abstraction, prescission), diskriminaatio (discrimination) ja disossiaatio (dissociation), MMO, 98-110, luku 6.
Risto Heiskala antoi minulle inspiroivan lähtökohdan kirjalleni, vaikka tekstini ei osukaan samaan sosiologiseen kontekstiin, jonka perusteita Heiskala hakee mm semiotiikasta. Heiskala viittaa Joseph Ransdelliin (Heiskala 1997, 228-229) pohtiessaan artikulaation rinnastamista interpretanttiin, katso MMO,22, 82 ja alaviitteet 41, 147. Diskriminaatio eli Peircen kannalta merkitysten erotteleminen sekä dissosiaatio, joka tarkoittaa erottelua tietoisuuden tasolla, ovat abstrahoinnin rinnalla kiinnostavia lisäkysymyksiä merkkien artikulaatiota pohdittaessa.
Kirjallisuutta:
Haaparanta, Leila, On Peirce´s Methodology of Logic and Philosophy on-line teoksessa Kiikeri, Mika, Ylikoski, Petri(toim.), Explanatory Connections: Electronic Essays Dedicated to Matti Sintonen.2001. http://www.valt.helsinki.fi/kfil/matti/
Tai:
http://www.helsinki.fi/science/commens/sffinnbibalph.html

Lähteet:
Heiskala, Risto, Society as Semiosis, Tampere, Department of Sociology Helsinki University 1997
Husserl, Edmund, Logische Untersuchungen II/1 ,Tübingen, Max Niemeyer Verlag 1968 (1901)

Keskustelun vaikeus

kirjoittaja jkwjkw @ 2006-10-17 - 15:19:54

Totean, samalla kun ruoskin itseäni, etten pitkään ole keskustellut edes itseni kanssa blogin otsikossa tarjotusta aiheesta. Tosin eräät satunnaiset opetustehtävät ovat saaneet minut pohtimaan kuvioitteni päivittämistä. Niinpä kotisivuillani http://kotisivu.dnainternet.net/janwec
löytyy Några texter-otsikon alla pohdinta nykytaiteen ja modernismin suhteista. Teksti esitettiin, keskeneräisessä asussaan kesäkuussa 2006 pohjoismaisille kuvataideopettajille. Palaan joka tapauksessa vielä kerran asiaan, jatkamaan monologiani tarkoituksenani loppujen lopuksi selvitellä semioottisen merkkikäsityksen kelpoisuutta taiteellisen työskentelyn hahmottamiseen suunnitteluprosessina. Ajatella taiteellista työstä sunnitteluprosessina on käsittääkseni lähtökohtaisesti ristiriidassa käsitysten kanssa, jotka leimaavat taiteellista työtä kokonaan tiedostamattomien luovien impulssien tuloksena ja siksi pyrkivät selittämään taiteellista työtä psykologisen teorian keinoin, milloin psykoanalyyttisen, milloin luovuutta koskevan teoriamuodostuksen kautta.
Harkitsen parhaillani, jos se nyt ketään voisi kiinnostaa - bloggaus sopinee parhaiten sille, jolla on jotain tärkeätä kerrottavaa itsestään tai maailmasta - että olisi paras siirtää jatkopohdiskelut kotisivujeni piiriin. Kotisivut soveltunevat paremmin monologeihin ja julistuksiin. Päivittäminen saattaa tuntua silloin mielekkäämmältä ja aiheellisemmaltakin. Voisin palata blogiformaattiin kun löytyy keskusteltavaa. Olen pahoillani siitä, että näitä ja muita rivejä leimaa tietty tosikkomainen paatos, teorian paatos.

kirjoittaja jkwjkw @ 2005-11-28 - 11:05:26
Merkin sisäinen ilmaisun ja sisällön liitto on solidaarinen, vastavuoroinen.Toista ei voi merkkifunktiossa olla ilman toista. Kieltä voi kuitenkin tarkastella kahdella tavalla, yhtäältä figuureina, mitä kieli on kokonaisuudessaan kahdessa suhteessa erikseen, ilmaisun ja sisällön tasoilla. Toisaalta, Hjelmslevin merkki tai merkkifunktio on figuureihin substanssien kohdistuva erityinen funktio, ei päinvastoin. Hjelmslev jättää kuitenkin sanomatta, mikä on se kielen tekijä, joka tuottaa merkkifunktion. Tämän Hjelmslev, kuten Saussure, on passittanut kielijärjestelmän tai merkkikäsityksen ulkopuolelle. Sonessonin merkin sisäinen relevanssi on haettava prominenssin osalta elämismaailmasta. Vrt. myös Heiskala (1997, 238-241 sekä 228), joka asettaa artikulaation binaarisen merkin komponenttien yhteenliittäjäksi. Heiskala laajentaa sen jälkeen neostrukturalisminsa kautta artikulaation tarkastelua kritiikoimalla ensin fenomenologiaa strukturalismin suunnasta ja lopuksi perustavalla tavalla Derridan kritiikkiin yhtyen ja Peirceen päätyen.
Lähde: Heiskala, Risto, Society as Semiosis, Tampere, Department of Sociology Helsinki University 1997